Niinhän siinä kävi että padunmunat kuoriutui! Ja tietysti etuajassa, laskettu aika oli lauantai niin hätäisin jo keskiviikkona maailmaan yritti pääsemättä munasta ja torstai aamuna ennen töihin lähtöä hänet sitten avitin ulos. 
Nimeksi sai Hoppu, vallan virkeä otus 😀 Kun sai untuvat kuivaksi alkoi työ ja touhu, ilmeestä päätellen voisi luulla uudeksi angry birdsiksi mutta ei, ihana lutunen on!
Seuraava tulokas Hippu osasi ihan itse 
kuoriutua, on sisko/veljen kanssa melkein identtinen ja aivan yhtä ihastuttava. Toivottavasti kanoja molemmat, jännää nähdä mikä on heidän väri sulkapeitteisenä.
Kolmas kovanonnen tipu Virkku ei itse päässyt 
munasta ja taas autettiin. Voi mikä kääpiö sieltä pullahti! Ehkä rennoin tyyppi mitä on tavattu, torkut otetaan jalat taivasta kohti 🙂 Mustan untuvan tasapainottaa valkoinen mahan alus ja töyhtö päässä.
Viimeinen mutta ei vähäisin on Torkku, kirjava tipunen. Minikokoinen hänkin ja ulos avitettu, mutta ei nimensä veroinen vaan hyvin määrätietoinen touhuaja ja käy välillä nokkimalla herättämässä muut.
Kertakaikkisen ihastuttava joukko kuoriutui siis. Neljä munista oli ”mennyt kesken” eli kehitys lakannut jossain vaiheessa, yhdessä valmis kuollut tipu eli jotain tapahtui ennen kuoriutumista. Mutta pidän tätäkin onnistumisprosenttia hyvänä ja ehkä onni ettei enempää tullut, mihin ihmeeseen se joukko olisi mahdutettu talveksi! Nämä tipuset tulevat elelemään kylppärissä kunnes ovat aikuisia. Ja kuten arvata saattaa meidän aika menee näitä seuratessa, eli kylppäristä on muodostumassa meidän olkkari 😀
Tapaus Orpo, voi elämä! Hän on päättänyt kuulua perheeseen kaikilta osin. Eli 
nyt on apulainen joka asiassa mukana sekä jopa auton oven vieressä odottamassa pääsisikö ajelulle. Lintutalon ohjeiden mukaisesti hänellä on itsemääräämisoikeus elää missä haluaa eli jos on päättänyt meidän pihassa elää niin siihen ei ole nokan koputtamista kenelläkään. Meille tämä sopii kyllä! Illalla viimeisenä huikataan hyvät yöt ja vastaus on hänen omaa poopotusta….aamuisin otetaan lentoharjoituksia, minä juoksen edellä ja Orpo perässä siipiä räpyttäen. On se vaan kaunis näky ja kuinka voikaan olla iso! siivet levällään ei ihan pikku tilassa liikuta. Saa nähdä lähteekö talveksi, jos ei niin sitten turvataan veden ja ravinnon saanti. Toivon edelleen toki hänen lähtevän ja palaavan keväällä. Pieni eikä niin pieni lisä tästä eläjästä on, paskaläjät on melkoisia! nyt ei puutu lannoitetta nurmikolta eikä oikeastaan mistään 😀 Onkohan nyt sitten seuraavana opetettava ”sisäsiistiksi” eli tehdään vessa-alue johonkin…tätä täytyykin kehitellä!
Jotta elämä ei olisi vain siipiveikkoja niin vastapainoksi työ. Voi kuinka tykkäänkin työstäni ja kruununa viime viikolla pyrähdys Tampereelle ”firman” kulttuuripäiville. Hulluja kun olemme niin toki näytelmän kyhäsimme ja vaatimaton yleisömäärä 220 hlö oli….hui ja ai! Hengissä selvitty ja esitetty, kivaa oli ja nauru raikui koko reissun, eli muutama lisävuosi tienattu taas. Nyt sitten jaksaakin taas kuppeiden hedelmien kommelluksia ja kaikkea kun on akut ladattu. Pikkujouluja odotellessa 😉