Kuukausi: heinäkuu 2017

Kissankutkale Alma, puliakoista se juuri katuojasta nouseen näköinen. Pelastettu viimehetkellä isännältä joka kissanpoikia lopetti, tuli meille onnettomana rääpäleenä odottamaan uuden kodin löytymistä ja yllätys, meille jäi. Aina epäsiistin näköinen ja omituisen värinen. Silti vallan hellyyttävä otus, rakastaa kaikkia ja tämän vuoksi löytyy sieltä missä muutkin ovat.

Prinsessa Madeleine alias Madde, Möttönen. Tiibetinspanieli pienellä ripauksella perhoskoiraa, eli sellainen astetta sporttisemman näköinen. Maailman helppohoitoisin yksilö, lenkkeilee jopa 100m vaadittaessa, muutoin istuu pihalla ja vaihtaa kankkua välillä. Rakastaa myöskin kaikkia ja todellakin on aina jonkun kyljessä kiinni, oli sitten omaa väkeä tai vieras.

Kyllikki, kani mamma vailla vertaa. Wiener/ nzr sekoitus pullealla pyllyllä ja vahvalla tahdolla.

 

 

Jorma alias Jorkki. Englannin check/rex sekoitus.  Äijistä äijin, paitsi roska silmässä ja muuta draamaa kunhan vain saa hoitoa 🙂 Ja todellakin tietää mitä tehdä kun Kyllikki kyläilee, mahti mies! Elänyt viimetalven karkurina kasvattajan pihalla eli omaa myös selviytyjän taidot halutessaan. Tosin nykyisin laiskanletkeä herrasmies joka korviaan lotkauta juurikaan mistään.

 

 

Patapojat, odottavat syksyä ja päätyvät ruuaksi nämä pötkylät. Päivät kuluvat joko syöden tai läjässä maaten….jossain vaiheessa oletettavasti hämähäkkiä lurahtanut joukkoon koska kiipeävät verkoissa ja seinissä sujuvasti.

 

Mike Monroe, Maikkeli, paduaani. Paha ääninen, mutta hirmuisen hyvä luontoinen kukko joka rakastui ensisilmäyksellä tehotyttöihin jättäen muut tukkakanaset välittömästi. Onnellinen oman laumansa johtaja.

 

 

Onneli ja Anneli, tehotytöt. Hylineja eli tehokanalasta pelastetut munintatykit, parhaina päivinä vääntävät pari munaa per nokka. Leppoisa luonteisia ihmisille, muille kanoille ei. Munittuaan ilmoittavat julmetulla kotkotuksella saldosta.

Rosvo Roope, paduankukko kaikilla mausteilla. Komea ääni ja rakastaa käyttää sitä, tällä tahdilla saa osallistua ensikesän kiekumisen SM-kisoihin. Viihtyy olkapäillä työnvalvojana ja kömpii syliin välittömästi kun tilaisuus sallii. Loisto luonteinen laumansa pomo.

 

Hissunkissu, paduantransu. Mitä ilmeisemmin kukko kanan ominaisuuksilla.  Omituinen eläjä, ainainen kiire joka paikkaan. Roopen tossun alla, silti isotellen tytöille. Ei kieku mutta ei munikaan, mitä ilmeisemmin se sateenkaari yksilö 🙂

 

Tina Turner alias Titi, paduankana. Täysin sylikana vaihtoehtoisesti kelpuuttaa olkapää paikan, niin piilossa et ole ettei Titi löydä kiehnäämään. Jos kana voi olla hömelö niin hän on 🙂

 

Muriaani, paduankana. Ainaisen kiireen omaava hänkin. Muutoin mieluusti seurailee toisten puuhia sen minkä suliltaan näkee.  Perso kaikelle syömiselle ja maistaa kaikkea kenkiä myöten.

Milla Magia, paduankana. Porukan arkajalka ja pienikokoisin. Silti vahvasti osallistumassa kaikkeen mahdolliseen ja innokas kylpijä, turpeet pöllyää ja hiekka lentää tämän naisen paikalla ollessa.

 

 

 

Silkkikanat eli värien mukaan Pippuri, Kaneli, Pumpuli ja Huisku. Ollaan vasta tipuisia eli vielä ei tiedä kuka on kana kuka kukko. Vahvatahtoisia pikkuotuksia suunnattomalla tarmolla varustettuna, ainainen touhu päällä.

Urpo, silkkikukko. Nimensä veroinen ääliö, kiekuu miten sattuu ja kanojen kanssa ihan onneton; ei osaa polkea mutta rettuuttaa kylläkin. Varpaat vinksallaan ja kulkee köpötellen vaikka ikää ole juuri mitään.

Prinsessa, silkkikana. Kaunis kukertaja ja kainalokananen. Tutkii maailmaa sen minkä pehkon alta näkee, ei suurella älyllä ole häntäkään siunattu.

 

 

 

Ruusa, parraton silkkikana. Hieman höperö ja hidastajuinen mutta innokas tonkija hänkin.

Viiriäiset, iloinen joukko aina puuhakkaita piipittäjiä. Neljä kanaa ja kukko, joka kerran jo karkasi mutta totesi maailman olevan liian arava. Kolme aktiivi munijaa ja yksi vapaamatkustaja joka lopetti muninnan.

Hanhet, kuusi vaappuvaa poopottajaa. Näiltä ei asiat lopu ja aina toimitetaan kaulat ojossa jotakin. Omaavat pohjattomat vatsat ja uskomattoman kasvuvauhdin. Kolme pääsee pataan ja kolme jää munimaan ensikesän poikia.

Lisäksi joukkoon kuuluu maailman rumimmat kalkkunat, 12 haukkuvaa polottajaa jotka syövät ja paskovat päivät pitkät. Pata kutsuu kaikkia syksyn tullen. Tämän kesän kokeilu ovat he ja luulen että ensikesänä painotus on hanhissa nopean kasvun ja muutoinkin miellyttävämmän ulkonäönkin vuoksi. Mutta jos joku sanoo että kalkkunat ovat tyhmiä ja arkoja, niin ei ole! Jostain kumman syystä näitä ei silti tule syliteltyä 😉

Tai ainakin muutamalle kanalle 🙂 Eli Viikonloppuna meille muutti sitten lisää silkkipyllyjä 2kanaa ja kukko, ja kuinka ollakaan eipäs nämä nyt sitten vielä pikku silkkien kanssa sopinutkaan yhteen. Lisää tarhoja oli rakennettava ja näin taas kaikilla elo mallillaan. Itsellä lihakset huutaa hoosiannaa ja kintuilla tuntuu juoksevan elohiiriä, tietää tehneensä siis. Ei tarvitse illalla unta odotella, eikä kyllä tv:täkään tuijotella. Mutta mukavaa puuhaa kaikesta huolimatta.

Viiriäisen munat yritti kuoriutua, valitettavasti jokin meni pieleen ja nokat näkyi mutta voimat hiipui. En lannistunut, uudet munat koneessa ja nyt on tuplamittarit lämmön ja kosteuden tarkkailuun! On tämä sellaista hienosäätöä että huh!

Patapoikasten kasvu on hurjaa, 300gr viikossa painoa 🙂 nyt vain pitäsi valita se yksilö joka jää kantaemoksi. Puoliso hälle on tilattu ja kasvattelee itseään vielä emonsa hoivassa.

Edelleen haave vuohesta elää, ensi kesää ajatellen jo hieman valmisteluja teen. Tosin ei se syöttösikakaan ole pois suljettu vaihtoehto. Omavaraisuus on muutoin jo hyvällä malilla, potut ja vihannekset saa jo omasta maasta. Marjat alkavat kypsymään ja sienet nousemaan, voi tätä sadonkorjuun iloa! Rapumerrat on pyytäneet jo viikon, kyllä sitä saa kohta alkaa kaivamaan lauluvihkot esille ja juhlia suunnittelemaan…on vain odotettava ne pihlajanmarjat koristeeksi 😉

Kiljusilla kaikki siis vallan mainiosti 😀

Elämää eläinten keskellä sateisena kesänä, ei käy tylsäksi. Sen kun saa vaihdettua puhtaat ja ennen kaikkea kuivat aluset niin jo vain seuraava kaatosadekuuro iskee ja märkien elukoiden tallustellessa tehty työ on ollut turhaa. Saatikka hanhien ja kalkkunoiden puuhastelut ulkona, ne on ollut useampana aamuna pannassa koska tarhat ovat upottavaa mutavelliä. Mutta tästä kaikesta ilon irti on ottanut poikani, juoksee milloin minkäkin häkin luona ”viihdyttämässä” otuksia, jopa niinkin innolla että tajunnut itsekin ettei ehkä yleisö ole yhtä otettuja saamasta huomiostaan. Tästä johtuen on syntynyt pienessä päässä ajatus että kukko mahdollisesti muistaa kaiken. Ja kun kukko vapauteen joka päivä pääsee niin jo on huutava ja juokseva poika pihalla. Eilen illalla oli koomista seurata kuinka poika juoksi kiljuen edellä, kukko perässä koska oletti että hänenkin kuuluu juosta ja huutaa ja kaiken keskellä istuu koira joka ei karvaansa heilauta. Katsoi laiskasti kuin tenniksen seuraaja pään kääntyessä aina seuraavan ohikulkijan ja huokaili. Ja tässä vaiheessa voin kertoa ettei kukko ole äkäinen, ei vähääkään, saavuttaessaan pojan seisoo hölmistyneenä ja pohtii selkeästi miksi juostiin. Kyseenalaistan väitteen kanan/kukon muistista ja älystä, osaavat hyvin peittää kyllä ne mutta uskon että ei ne ihan ”kana-aivoja” ole.  Höperöitä ne kyllä on, varsinkin tukkajumalat! Juostaan milloin mihinkin ja kops, käännetään ja sama toistuu 😀 kukapa sellaisten pehkojen alta näkisi mitään mutta ehtisi sitä touhuamaan kävellenkin. Viimeaikoina nämä yltiö kesyt otukset ovat päättäneet osallistua kaikkeen, siis ihan kaikkeen tekemiseen, ja aitiopaikalta eli olkapäiltä valvoen. Teinpä mitä tahansa niin ei mene kauan kun kuuluu suhahdus ja kintut ovat olalla. Roopen on vielä pakko ilmoittaa saapumisensa innokkaalla kiekunnalla ja tämähän on vallan herättävää kun suoraan korvaan huudetaan.

Tehotytöt Onneli ja Anneli ovat jostain syystä päättäneet olla ylitehokkaita, parhaina päivinä tehdään kaksikin munaa per nokka. Ja jos tyydytään normaaliin yhden munan päivä tahtiin niin silloin tehdään hanhen munan kokoinen muna. No eipä voi tyttöjä moittia, vähempikin kyllä riittäisi. Heidän armas parven pomo Maikkeli kyllä kiittää ja polkee sen minkä ehtii, on hellyyttävää kun illan tullen kolmikko kömpii orrelle, rouvat reunoille ja herra väliin nukkumaan. Oli maailman paras ratkaisu antaa tämän trion elää omaa eloa omassa rauhassa.

Mutta jotta ei unohtuisi totuus, on myös välipunnittu paisteja 😉 hanhet ovat saavuttaneet hienon 8kg rajapyykin ja kaninpojat 8vk 1250gr eli kasvuvauhdit ovat hyvät. Kalkkunat säästyivät punnituksen ”riemusta” jo pelkän ulkonäkönsä vuoksi, hyi ja hui kuinka voikin luontokappale ole ruma. Mutta kiitettävästä nämäkin rumilukset ovat kasvaneet koska päät on jo lantion korkeudella ja ovesta kuljetaan yksitellen pyllyjen leveyden takia. Mutta jos kehutaan että kalkkunat syö kaiken niin ei, ei todellakaan syö. Nämä rantut rumilukset nyt massakaudellakin jaksavat olla nirsoja. Jopa viljaa karsastetaan, huijaamalla voittoon eli sotken rehut ja jyvät toivoen olevan sen verran laiskoja etteivät viitsi erotella jokaisella nokkaisulla.

Jännitystä riittää myöskin, viiriäisen munat hautomakoneessa viettävät päivää nro 20 ja heiluvat mutta eivät kuoriudu! Jos on koirakuiskaajia niin kyllä tässä viimeaikoina on tullut oltua munakuiskaaja 😀 Saas nähdä onnistuuko vai hiipuuko elo munista…vesitesti paljasti tänäkin aamuna eloa eli toivoa vielä on!  Lisäksi Kyllikin laskettuaika olisi jälleen viikonloppuna, rouva on vallan pullea…on toki aina joten varmuutta ei ole onko odotettavissa pikkunakkeja. Jännää, kertakaikkiaan!

Kaiken kukkuraksi loma sitten otti ja loppui, työt sotkee nyt kaikkea puuhastelua. Ainut positiivinen puoli on ettei työhuoneen ikkunasta katsottuna sade juurikaan ketuta, ja onhan tässä lohtuna että jouluun ei ole enään pitkä aika!! Vaikka työstäni tykkäänkin kovasti, uskon että saisin aikani kulumaan myös kotosalla. Lisäantia työpäiviin tuo puhelut kotoa, milloin on kukko karkuteillä milloin viiriäinen. Tylsää ei ole vaikkei läsnä olekaan kokoaikaa 🙂 Joulusta puheen ollen, tonttupaja on koko vuoden puuhastellut ja voi tätä ideoiden määrää, mistä kaikkeen vaan löydän aikaa?!

Sadepäivänä huomaa sen että minullahan on vielä monta minuuttia vuorokaudessa jotka voin hyödyntää johonkin…ja dadaa, syntyy ajatus blogista. Miksi? Tämä farmitouhu selkeästi kiinnostaa monia ja ei tämä ole erittäin salaista saatikka vielä salaisempaa joten kuulumiset ja kommellukset voi jakaa näinkin. Ajatus farmari elosta on syntynyt varmasti sillä hetkellä minussa kun ensimmäisen kerran keuhkoni olen ilmaa täyteen vetänyt. Eläimet vaan on <3 ja se että jatkuvasti uutisoidaan milloin mistäkin lihakriisistä mädäntyneine lihoineen ääripäänä antibioottimarinoituihin tuotantoeläimiin niin kyllä, tahdon tietää mitä syön. Hyvä ruoka on lähellä sydäntä ja näin kun edes osan voi itse kasvattaa niin ai että! Farmin tilanne elää, en tiedä milloin löydän sisäisen rauhan ja lakkaan etsimästä jotain uutta ja jännää mutta toistaiseksi kun tilat ja aika myöten antavat niin uusia karvaisia ja sulkaisia otuksia varmasti joukkoomme tulee. Puutarha hulluuden vallassa olen jo vuosia elänyt, nyt sekin sektori saa osansa eläin puolesta lannoite muodossa. Kokeilua ja kompastelua, sitä ihanuutta tämä nyt on….mutta uskallan vannoa että enemmän ilon ja ihastelun hetkiä kuin pettymyksiä ja epäonnistumisia. Se tunne kun väsyneenä istahdat pihalla ja kana kipittää kainaloon kertomaan omat asiansa, sitä ei voi sanoi kuvailla. Pientä sisukasta minäitse miehen alkua katsellessa touhuamassa milloin hanhien milloin kanien keskellä, uskon hänen kokevan paljon sellaista mistä moni lapsi ei osaa edes haaveilla. Ihanaa(pelottavaa) huomata katsovansa mini versiota itsestään, samalla toivoen että edes joku hulluus jäisi hänen osaltaan pois…vaikka sitten neuloosi 🙂

Hullunkurisen ja tavattoman äänekkään perheen arkea, karvoilla ja höyhenillä höystettynä jaossa 🙂

Omintakeinen perhe ei niin perinteisessä kokoonpanossa eli allekirjoittanut totaaliyhäriäiti vahvalla tahdolla ja sisukkuudella varustettuna, kulkee omia polkujaan ja välillä varmasti polkujen ulkopuolellakin 😀 Monessa liemessä marinoitu ja silti uskoo maailman olevan kaunis sekä kokemisen arvoinen. Lisäksi kaksi myöskin omanlaistaan poikasta, teinieinari sekä alle kouluikäinen tahtoihminen. Ja vahvistuksena äänekäs mömmi (mummo) joka lisää omat mausteensa soppaan 🙂