Seppo saapui! Ihana sininen belgianjätin/wiener sekoituspoika, ikää reilu 10vko ja ensikevääseen asti saapi olla oloneuvoksena ja kasvatella kulkusiaan 😉 Toivottavasti Sepon ja Ullan jälkeläisiä juoksentelee sitten toukokuulla viimeistään. Kotiutuminen sujui hyvin ja herra on niin kuin aina olisi kuulunut joukkoomme. Muut pupuset kasvavat ja voivat hyvin, nyt pienimmätkin ovat aamuisin kaurapuurokuppia odottamassa. Huimaa seurata kasvua ja kehitystä, niin kanien kuin viiriäisten kanssa. Jännitys tiivistyy ensi viikonloppuna hautomakoneen äärellä, eläviä paduaanin alkuja on ainakin 8 munassa! Ei meinaa malttaa odottaa!
Olen aina tykännyt katsoa luonto- ja eläinohjelmia ja nyt siitä on ollut hyötyä! Lapsuuden haaveammatti eläinlääkäri olisi ehkä voinut ollakin järkevää tämän lauman keskellä. Nimittäin olisi eläinlääkäri Pol ylpeä tästä kotitohtorista 🙂 On hoidettu niin hanhen irronneita kynsiä, viiriäisten kampurajalkoja kuin nyt viimeisimpänä kaulansa loukannutta viiriäistä paikkailin. Kaikki voi edelleen hyvin 😀 Mutta jatkuvasti on oltava valmius jopa hätälopetukseen eli ei se eläintenpito yhtä juhlaa ole. On tässä kuluneena kesänä joutunut kukon päästämään autuaammille kanalaitumille sekä pikku peukaloisen myös. Nyt on lyöty kalkkunoiden lahtauspäiväkin lukkoon eli henkinen valmistautuminen alkakoon…toisin sanoen välineistö huolehdittava kuntoon jotta kaikki sujuu mahdollisimman kivuttomasti ja vaivattomasti. Ensikesänä näitä paskatykkejä ei meidän tontille tule! Hanhia senkin edestä, uusi hautomakone nimittäin saapui! Siihen sopii 65 kanamunaa/55 hanhen/ ja viiriäisiä varmasti liki sata eli voi sitä tipujen määrää ensi keväänä 😀 tavoitteena kasvattaa hanhilauma ehkä 15-20 yksilön parveksi ja talven yli aina pitää kantaparvi 5-8 yksilön koko luokassa. Mutta turha stressata tulevaa, eletään tämä syksy ja talvi ensin.
Kun ei omissa olisi tarpeeksi tekemistä niin meninpä sitten lupautumaan joutsenen pelastamiseen. Erään viljelijän pellolle oli keväällä ilmestynyt yksinäinen untuvikko, hänen hanhet olivat sen adoptoineet ja yllätys, hänestä kasvoi kaunis joutsenen poikanen. Nyt kesän tämä yksilö on elänyt hanhilaumassa ns kalalammella ja olisi aika palata luontoon. Tässä kohtaa minä lupasin auttaa eli joutsen saapuu viikonloppuna meille ja lasken kotirannasta järveen. Seurailen tilannetta kaikilta osin ja toivon hänen lentävän muiden lajitovereiden kanssa etelään talveksi. Ja varasuunnitelma, sitä ei ole…eli jos jostain syystä hän ei lähde niin sitten mitä ilmeisemmin Ähtäri tai Heinolan lintutalolle reissu tiedossa, toivotaan että vaistot ohjaavat kaunokaista lentämään lämpöiseen.
Karvattomien poikasten kanssa syksy toi kiireet eli hoito/kerho/uimakoulu/koulu/tyttöystävä jne jne. Huokaus. Ei tarvitse vieläkään miettiä mitä töiden jälkeen tekisi. Tälle harvapäiselle esidementikolle on vain hieman haastavaa muistaa olla oikeassa paikassa oikean pojan kanssa 😉 Ruuhkavuodet vai kuinka se meninkään….Eläköön elämä, tämä on juuri sitä parhaimmillaan ja monella mausteella!