Kuukausi: elokuu 2017

Apua, se syksy todellakin saapuu…kurjet ovat saapuneet järvelle ja kyllä, kukoilla on nyt ainaista seuraa jotka jaksavat vastata heidän huuteluun. Mutta kuinka nopeasti kesä taas meni!

Kalkkunat elävät autuaan onnellisina tietämättä että aikaa ei paljon ole. Välipunnitus kevyimmän kohdalla antoi tuloksen 9080g eli mihinhän uuniin ajatteli kokonaisen joulukalkkunan sopivan? Luettuani HK kanateurastamosta uutista eilen  (eläviä tipuja roskissa) niin edelleen vahvistui tunne siitä että kyllä, haluan syödä onnellisen elämän elänyttä ja kivuttomasti teurastettua lihaa eli olen oikeilla jäljillä tämän farmihulluuteni kanssa

Hei maailma, täältä tullaan! Pupupojat kömpivät ulos pesästä, hirmuisen varhain mutta sitäkin innokkaampina. Kaikki on uutta ja ihmeellistä ja voi kuinka sitä ollaan ihania! Ja kyllä, lässytän ja lepertelen myös näille jotka pataan päätyvät. Hyvä elämä loppuun saakka ajatuksella. Aiemmat sisarukset ovat tällä hetkellä ylittäneet 2,5kg rajapyykin, hienosti siis kasvu etenee 🙂

Viiriäisvauvat kasvaa kohisten! Uskomatonta kuinka luontokappale voi viikossa kehittyä peukaloisesta pieneksi sulalliseksi piipertäjäksi. Asuntokin vaihtui suurempaan ja vihdoin uskaltauduin purut laittamaan aluseksi,ihanuus ja onni, nyt kylvetään kokoajan joko puruissa tai hiekka-astiassa. Pikku Voitto on kirinyt muita kasvussa kiinni ja on porukan vahvatahtoisin yksilö, hän menee juuri sinne mille tahtoo oli toinen tiellä tai ei 🙂 Uniaikaa vieläkin touhottajat käyttävät paljon ja sitten se valveillaolo aika käytännössä syödään koko ajan. Hassuja, kertakaikkiaan!

Pikkufarmari tahtoihminen on alkanut sadonkorjuuseen 😀 eli poikanen sai omat kasvulaatikot keväällä ja niitä on koko kesän hoidellut. Istutti salaattia pariakin eri lajia, porkkanoita ja sipulia. Nyt porkkanat on jo melko isoja ja niin maukkaita, ihana seurata kuinka onnellinen farmari käy maallansa ja poimii satoa. Hienosti hyödyntää naatitkin, antaa ystävilleen eli hanhille. Jaettu onni heillä siis 🙂 Uskon että ensi keväänä siemenhyllyllä on intoa uhkuva istuttaja, kuulemma kasvulaatikoita lisätään ja valikoima laajenee. Voi kunpa hän säilyttäisi tuon asenteen aikuiseksi saakka. Teinieinari toipuu hyvin, syksyn teemaväreissä leuka vieläkin on mutta mieli virkeä ja elo mallillaan. Itse tajusin juuri että miljoona hommaa odottaa tekijäänsä, ei siis vapaa-ajan ongelmia ole tiedossa!

 

Farmilla on elämää, ja paljon! Eli viimein kauan odotetut viiriäiset kuoriutuivat onnistuneesti. Mikä työvoitto! Kyllä sitä on konetta kytätty, lämpöjä ja kosteutta tarkkailtu…huh, ja kun viimein ihan ajallaan ensimmäinen tirriäinen maailmaan päätti tulla niin tietysti piti töissä olla…loppu hyvin ja 11 kuoriutui 15:sta. Yksi jouduttiin lopettamaan vrk ikäisenä, yksi kuoli 3vrk ikäisenä ilman näkyvää syytä. Yksi tirriäinen oli munassa väärin päin, hautomakonetta tyhjentäessä aloin munia avaamaan ja iloinen yllätys olikin elävä tipunen. Nyt tämä pieni ihme sai nimekseen Voitto ja hän on muita 2 vrk nuorempi mutta niin reipas ja kaunis! Kaikkinensa nämä pikku peukaloiset ovat mainioita, touhuavat hirmuisesti mutta uupuvat yhtä-äkkiä ja silloin nukahdetaan oltiin ruokakupissa tai missä tahansa.  Tv:tä meillä ei tällä viikolla ole katsottu lainkaan, illat mennyt näitä ihmeitä seuratessa 🙂

Mutta ei tässä vielä kaikki, Kyllikki palkitsi rankan viikonlopun jälkeen perheen 10 uudella tulokkaalla! Valitettavasti kaksi menetettiin mutta kahdeksan hyvin virkeää tuhisijaa pesässä kurkistelee. Nyt jo silmät raollaan ja tunnelisto rakennettuna pesään. Ja tämähän tietää taas uutta häkkiprojektia, tilaa tarvitaan. Tässä poikueessa on vain yksi valkopohjainen ja muut ruskeita, Patapoikia kaikki.

Aiemmasta poikueesta on nyt valittuna Ulla, valkokirjava naaras jolle on sulhanenkin löytynyt, Seppo. Näin saadaan uutta verta jalostukseen ja ensi kesänä meillä toivottavasti viipeltää Taalasmaiden jälkeläisiä 😀

Hautomakone hurisee taas, tällä kertaa 11 paduaanin munaa keikkuu kyydissä. Jännitystä, tuskailua ja toivottavasti onnistumisen riemua tiedossa vajaan kolmen viikon päästä.

Kaiken tämän tohinan keskellä meillä on ollut taas kaikenlaista muuta murhetta. Teinieinari pahoinpideltiin, onneksi enään mustelmat ja kudosvaurioita muistuttamassa tapahtuneesta mutta kyllä taas äidin sydän heitti puolitoistavolttia ja tapahtuma pysäytti totaalisesti mielen. Muutoinkin tässä kipuillut toisen itsenäistyessä ja sitten tällaista, kuinka vaikeaa on hillitä itseään ettei ylireagoi ( ikuinen ulkonaliikkumiskielto ja 50v voi harkita kotoa poismuuttamista) saatikka että osaisi luottaa että siivet kantaa vaikka muutama höyhen pöllähti.  Onneksi lapseni on mitä ihanin, paljon on keskusteltu ja voin olla ylpeä kuinka viisaan pojan olen saanut! Nyt vain äidin on uskallettava hengittää ja elämä jatkuu jälleen. Oikeusprosessi on sitten aikanaan ja tekijät toivottavasti vastaavat teostaan. Tapahtunut lähensi entisestään meidän jo läheistä suhdetta ja miten hienoja nuoria miehiä pojallani onkaan ystävinä, pitkiä hyviä keskusteluja on käyty porukalla ja uskoisin että näistä kasvaa erinomaisia aviomiehiä ja isiä tulevaisuudessa.

Pieni tahto ihminen aloitti päiväkodin, loiva pudotus kun vain kaksi päivää viikossa näin alkuun. Ja sehän alkoi hyvin kunnes koitti päivä nro 2…itku tuli ja ikävä kesken päivän. Reippaalla asenteella kuitenkin asiasta juteltiin ja toisella viikolla luulin jo asian olevan hyvin. Kunnes taas koitti lähdön hetki, onneksi nämä herkistymiset on nopeasti ohi meneviä ja uskon että ensi viikolla päästään jo kuivin silmin. Kaiken mylleryksen keskellä tämä pieni taimeni jaksaa aina muistuttaa että älä äiti huoli, minä olen pitkään vielä pieni….ONNEKSI on!

Kiljusilla on siis ollut hyvin vaiherikasta elämää, taas, jälleen ja aina 😀

Posti toi Novitan uusimman lehden, luimpa sitä illalla…VIRHE! Niin mahtavia uutuuslankoja että! Ja voi kuinka ohimoja pakotti kun niin monta uutta ideaa syntyi sukista ja lapasista…mutta missäs välissä tässä vielä ehtii neulomaan?? Eli elän ristiriitaisissa tunnelmissa, odotan talvea ja kylmiä iltoja jolloin puikot saa heilua, toisaalta en toivo ollenkaan vielä edes syksyä koska kaikki on vielä ihan vaiheessa talvikanalassa. Kalkkimaali on vielä ämpärissä eikä seinissä, saatikka osastoiminen jota ei ole vielä aloitettu. Huokaus, langat saavat odottaa kaupan hyllyllä vielä ja lehti on piilotettava.

Sateisen kesän kiitoksena vesiheinät rehottaa kukkapenkeissä, ilta meni kitkiessä ja toinen joka selkeästi nauttii tänä kesänä kasvun kulta-aikaa on nokkonen. AUTS! kropassa ei ole kohtaa jota ei kirvelisi :/ Mutta kiltisti silti tein kerppuja noista paholaisista ja toivon että kanat palkitsevat talvella kärsimykseni vähintäänkin kultamunilla.