vaihteeksi sataa…

Elämää eläinten keskellä sateisena kesänä, ei käy tylsäksi. Sen kun saa vaihdettua puhtaat ja ennen kaikkea kuivat aluset niin jo vain seuraava kaatosadekuuro iskee ja märkien elukoiden tallustellessa tehty työ on ollut turhaa. Saatikka hanhien ja kalkkunoiden puuhastelut ulkona, ne on ollut useampana aamuna pannassa koska tarhat ovat upottavaa mutavelliä. Mutta tästä kaikesta ilon irti on ottanut poikani, juoksee milloin minkäkin häkin luona ”viihdyttämässä” otuksia, jopa niinkin innolla että tajunnut itsekin ettei ehkä yleisö ole yhtä otettuja saamasta huomiostaan. Tästä johtuen on syntynyt pienessä päässä ajatus että kukko mahdollisesti muistaa kaiken. Ja kun kukko vapauteen joka päivä pääsee niin jo on huutava ja juokseva poika pihalla. Eilen illalla oli koomista seurata kuinka poika juoksi kiljuen edellä, kukko perässä koska oletti että hänenkin kuuluu juosta ja huutaa ja kaiken keskellä istuu koira joka ei karvaansa heilauta. Katsoi laiskasti kuin tenniksen seuraaja pään kääntyessä aina seuraavan ohikulkijan ja huokaili. Ja tässä vaiheessa voin kertoa ettei kukko ole äkäinen, ei vähääkään, saavuttaessaan pojan seisoo hölmistyneenä ja pohtii selkeästi miksi juostiin. Kyseenalaistan väitteen kanan/kukon muistista ja älystä, osaavat hyvin peittää kyllä ne mutta uskon että ei ne ihan ”kana-aivoja” ole.  Höperöitä ne kyllä on, varsinkin tukkajumalat! Juostaan milloin mihinkin ja kops, käännetään ja sama toistuu 😀 kukapa sellaisten pehkojen alta näkisi mitään mutta ehtisi sitä touhuamaan kävellenkin. Viimeaikoina nämä yltiö kesyt otukset ovat päättäneet osallistua kaikkeen, siis ihan kaikkeen tekemiseen, ja aitiopaikalta eli olkapäiltä valvoen. Teinpä mitä tahansa niin ei mene kauan kun kuuluu suhahdus ja kintut ovat olalla. Roopen on vielä pakko ilmoittaa saapumisensa innokkaalla kiekunnalla ja tämähän on vallan herättävää kun suoraan korvaan huudetaan.

Tehotytöt Onneli ja Anneli ovat jostain syystä päättäneet olla ylitehokkaita, parhaina päivinä tehdään kaksikin munaa per nokka. Ja jos tyydytään normaaliin yhden munan päivä tahtiin niin silloin tehdään hanhen munan kokoinen muna. No eipä voi tyttöjä moittia, vähempikin kyllä riittäisi. Heidän armas parven pomo Maikkeli kyllä kiittää ja polkee sen minkä ehtii, on hellyyttävää kun illan tullen kolmikko kömpii orrelle, rouvat reunoille ja herra väliin nukkumaan. Oli maailman paras ratkaisu antaa tämän trion elää omaa eloa omassa rauhassa.

Mutta jotta ei unohtuisi totuus, on myös välipunnittu paisteja 😉 hanhet ovat saavuttaneet hienon 8kg rajapyykin ja kaninpojat 8vk 1250gr eli kasvuvauhdit ovat hyvät. Kalkkunat säästyivät punnituksen ”riemusta” jo pelkän ulkonäkönsä vuoksi, hyi ja hui kuinka voikin luontokappale ole ruma. Mutta kiitettävästä nämäkin rumilukset ovat kasvaneet koska päät on jo lantion korkeudella ja ovesta kuljetaan yksitellen pyllyjen leveyden takia. Mutta jos kehutaan että kalkkunat syö kaiken niin ei, ei todellakaan syö. Nämä rantut rumilukset nyt massakaudellakin jaksavat olla nirsoja. Jopa viljaa karsastetaan, huijaamalla voittoon eli sotken rehut ja jyvät toivoen olevan sen verran laiskoja etteivät viitsi erotella jokaisella nokkaisulla.

Jännitystä riittää myöskin, viiriäisen munat hautomakoneessa viettävät päivää nro 20 ja heiluvat mutta eivät kuoriudu! Jos on koirakuiskaajia niin kyllä tässä viimeaikoina on tullut oltua munakuiskaaja 😀 Saas nähdä onnistuuko vai hiipuuko elo munista…vesitesti paljasti tänäkin aamuna eloa eli toivoa vielä on!  Lisäksi Kyllikin laskettuaika olisi jälleen viikonloppuna, rouva on vallan pullea…on toki aina joten varmuutta ei ole onko odotettavissa pikkunakkeja. Jännää, kertakaikkiaan!

Kaiken kukkuraksi loma sitten otti ja loppui, työt sotkee nyt kaikkea puuhastelua. Ainut positiivinen puoli on ettei työhuoneen ikkunasta katsottuna sade juurikaan ketuta, ja onhan tässä lohtuna että jouluun ei ole enään pitkä aika!! Vaikka työstäni tykkäänkin kovasti, uskon että saisin aikani kulumaan myös kotosalla. Lisäantia työpäiviin tuo puhelut kotoa, milloin on kukko karkuteillä milloin viiriäinen. Tylsää ei ole vaikkei läsnä olekaan kokoaikaa 🙂 Joulusta puheen ollen, tonttupaja on koko vuoden puuhastellut ja voi tätä ideoiden määrää, mistä kaikkeen vaan löydän aikaa?!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *