Sadepäivänä huomaa sen että minullahan on vielä monta minuuttia vuorokaudessa jotka voin hyödyntää johonkin…ja dadaa, syntyy ajatus blogista. Miksi? Tämä farmitouhu selkeästi kiinnostaa monia ja ei tämä ole erittäin salaista saatikka vielä salaisempaa joten kuulumiset ja kommellukset voi jakaa näinkin. Ajatus farmari elosta on syntynyt varmasti sillä hetkellä minussa kun ensimmäisen kerran keuhkoni olen ilmaa täyteen vetänyt. Eläimet vaan on <3 ja se että jatkuvasti uutisoidaan milloin mistäkin lihakriisistä mädäntyneine lihoineen ääripäänä antibioottimarinoituihin tuotantoeläimiin niin kyllä, tahdon tietää mitä syön. Hyvä ruoka on lähellä sydäntä ja näin kun edes osan voi itse kasvattaa niin ai että! Farmin tilanne elää, en tiedä milloin löydän sisäisen rauhan ja lakkaan etsimästä jotain uutta ja jännää mutta toistaiseksi kun tilat ja aika myöten antavat niin uusia karvaisia ja sulkaisia otuksia varmasti joukkoomme tulee. Puutarha hulluuden vallassa olen jo vuosia elänyt, nyt sekin sektori saa osansa eläin puolesta lannoite muodossa. Kokeilua ja kompastelua, sitä ihanuutta tämä nyt on….mutta uskallan vannoa että enemmän ilon ja ihastelun hetkiä kuin pettymyksiä ja epäonnistumisia. Se tunne kun väsyneenä istahdat pihalla ja kana kipittää kainaloon kertomaan omat asiansa, sitä ei voi sanoi kuvailla. Pientä sisukasta minäitse miehen alkua katsellessa touhuamassa milloin hanhien milloin kanien keskellä, uskon hänen kokevan paljon sellaista mistä moni lapsi ei osaa edes haaveilla. Ihanaa(pelottavaa) huomata katsovansa mini versiota itsestään, samalla toivoen että edes joku hulluus jäisi hänen osaltaan pois…vaikka sitten neuloosi 🙂